urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutmNämä päivätNämä päivätNämä päivät2009-12-21T05:21:22Zurn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:28748Maapallo hallussa?2009-12-21T05:21:22Z2009-12-21T05:21:22Z Olen ollut ihan kamalan huonolla tuulella viime päivät. Kööpenhaminassa käytiin vähän ajamassa omien valtioiden etuja ja kumartamassa valuuttaa, vaikka jonkun lähteen mukaan siellä piti yrittää saada aikaiseksi sitova ilmastosopimus. Ajattelin tehdä itselleni listan uudenvuoden lupauksista:<br /><br />1. Kasvissyönti; pyrin välttämään myös maitotuotteita<br />2. Lentäminen; pyrin lentämään mahdollisimman vähän. Jonkin verran on pakko lentää, koska sijaitsen maapallon toisella puolella tällä hetkellä ja haluan kotiin, mutta kotiin päästyäni minimoin lennot ja jos on pakko lentää, maksan hiilidioksidimaksut. Kai niistä jotain hyötyä edes on.<br />3. Kuluttaminen; en osta mitään siksi, että se olisi kiva olla olemassa. Suosin kirpputoreja.<br />4. Pyörä; on keksitty ja aina parempi, jos käyttää kahta kerrallaan neljän sijaan.<br />5. Lämmitys; pidän kodin lämpötilan mahdollisimman alhaisena ja pukeudun asiaankuuluvasti sisätiloissakin. Niin ja en lutraa lämpimällä enkä millään muullakaan vedellä.<br /><br />Kaiken kaikkiaan pyrin pysymään paikallani ja suosimaan omia jalkojani liikkumisessa. Kun omat jalat eivät vie minua tarpeeksi nopeasti ja pitkälle, suosin joukkoliikennettä. Lentokone ei ole joukkoliikenne. Syön lähi- ja luomuruokaa, vältän lihaa ja maitotuotteita. Vältän turhaa shoppailua ja ylenpalttista sähkönkulutusta.<br /><br />.. mutta auttaako nämä mitään? Auttoi tai ei, ehkä ainoa oikea tapa elää on elää omantuntonsa mukaisesti. En tiedä, haluanko koskaan lapsia, mutta haluaisin, että tämä pallo selviäisi meidän kynsistämme. Me kun emme tule tätä palloa asuttamaan auringon sammumiseen saakka. Onneksi.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:28261marjutm @ 2009-05-20T23:28:002009-05-20T20:42:46Z2009-05-20T20:42:46ZLuokseni on muuttanut joku<br />muuttoauto ryskyy parvekkeeni alla<br />Käyntiäänet peittävät minun kukkieni loiston<br />Likaista lumisadetta<br />korvia huumaavalla taajuudella<br />Huudan häntä poistumaan<br />ja saan kuvan <br />karhuista<br /><br />Pitäisikö minun luottaa rakkauteen<br />joka on epäilyttävä naapuri<br />Jolle portaikossa ramppaaminen<br />on vain alku<br />savuke kädessä sammumiselle<br />Ihana kuva<br />tanssivasta karhusta<br />värjyy minussa, on minä<br /><br />Seison maton reunalla<br />Tämä ympäristö ei ole minun<br />Tämä matto ei ole minun<br />Ja se joku sovittaa sisääni<br />satoja erilaisia kasveja<br />"jotka puhdistavat ilmaa<br />jota hengitämme"<br />Minä uskon selitykseen<br />Nämä tanssiaskeleet minä osaan<br /><br />Kuva kääntyy<br />nurinniskoin, mukkelis makkelis<br />Veri menee päähän<br />Kävelen lätäkköön vailla kenkiä<br />Jalassani on ketju<br />Sinä tiedät, mitä se tarkoittaa<br />Joku turisti kuvaa itsensä kanssani<br />Jonglööraan planeetoilla hänen<br />selkänsä takana<br />Vanhoilla päivilläni alan vihata tyhmyyttä<br />mutta vielä olen karhu<br />joka hengittää puhdasta ilmaa.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:27676marjutm @ 2009-04-29T21:11:002009-04-29T18:43:21Z2009-04-29T18:43:21ZOleanterin kukka on<br />kaunis, mutta helvetin ärsyttävä<br />Oksa, jonka päähän kukka on kasvanut,<br />taipuu painon alla, ei jaksa pitää<br />sylissään,<br />ei keinuttaa nukahtamiseen saakka<br />Ei ajeluttaa hiekkateillä<br />sellaista huutavaa koliikkivauvaa<br /> Jokin miehinen muisto nousee vedestä<br />vailla vaatteita, <br />rintavana, <br />uhria etsien<br /> Ja sukeltaa sitten taas<br />Sitten kuitenkin se oleanteri<br />on jotenkin kamalan ylpeä<br />Se lähettää lapsensa maailmalle<br />kynä ja teroitin repussa<br />vaikkei itse jaksa enää elää<br />Ei kasvattaa uutta sukupolvea<br />joka maalaa kuvia vääriin paikkoihin<br />ihan niin kuin edellinenkin<br />Ja kuva toistuu<br />kosketuspinnalla, jossa ei ole mitään<br /><br />Minä olen helikopteri, jonka sisällä<br />miehet etsivät lämpökameralla<br />elonmerkkejä rantakallioilta<br />Se helikopteri kaartaa <br />samaan paikkaan yhä uudelleen<br />Ja palaa aina kotiin tyhjin käsin<br /><br />Ja oleanterin kauniit kukat<br />katselevat maata<br />Teräksiset kukat<br />lasiset kukat<br />Karuun maahan heittyneet<br />Pitkä varjo suden tulla<br />Lämpökameran kuvassa<br />helikopteri<br />jonka sisällä miehet etsivät<br />elonmerkkejä rantakallioilta.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:27491marjutm @ 2009-04-23T19:09:002009-04-23T16:46:04Z2009-04-23T16:49:24ZKeväällä ilma on <br />jollain tapaa sumeampaa<br />Silmieni ja kaupungin välissä<br />on likainen ikkuna<br />Sadepisarat ovat kuivuneet<br />siihen ikkunaan kiinni<br />Niiden pienet kädet<br />ovat jääneet haralleen<br />Suu auki<br />Niin kuin ne voisivat yhtäkkiä<br />herätä hengittämään<br />Vaikka ne eivät enää ole siinä,<br />eivät enää valu lasia pitkin<br />kohti pohjavesiä<br />Ja kevät kantaa<br />lämpöisessä sylissään<br />lehdetöntä puuta vehmaassa metsässä<br />Sitä yhtä, joka kurkottaa kohti valoa<br />Sitä, joka yhä jaksaa uskoa<br />Minä olen se puu<br /><br />Näinä päivinä on pakko odottaa<br />On pakko istua hiljaa kirkon portailla<br /> vaania kesää<br />Ja kun se työntää värisevän kuononsa<br />varovaisesti ulkoilmaan<br /> ottaa se kiinni<br />Ja laittaa suuhun<br />ja näyttää sitten siltä kuin<br />siellä ei olisi mitään<br /><br />Ja kuivina kausina minä janoan häntä,<br />lintua, jolla ei ole kotia missään<br />Ja kysyn, niin kuin se yksi pieni poika<br />metrossa matkalla Ruoholahteen:<br />Isä, missä se kottatrainen oli eilen,<br />miksi se vasta tänään oli pensaassa<br /><br />Sille pojalle minä avasin suun<br />sen pojan isän huomaamatta<br />Ja nostin sormen huulille<br /> salaisuuden merkiksi<br />Sillä minä olen se kottarainen.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:26195marjutm @ 2009-03-06T16:03:002009-03-06T14:08:12Z2009-04-03T12:33:21Z <p class="MsoNormal">Tule jo, tuuli<br />hävitä minut<br />Hautaa hiekkaan tomuun lehtiin<br />niihin, joita mukanasi kannat<br />Anna taakkasi minun harteilleni<br />Tule jo, riennä<br />minä olen valmis<br />romantisoin kuoleman jo lapsena<br />Sillä vain niin sen kestän<br />kun sitä haluan<br />Ja minä olen yhä lapsi<br />tahdon vain sitä, mitä pelkään<br />Silmät pyöreinä kannan<br />tätä elämääni<br />niin kuin se olisi vasta<br />minulle ojennettu<br />Tuuli, sinä tunnet minut<br />Kuljet ohitseni ja sanot:<br />ei vielä<br />Minun lapsenkasvoni<br />vääntyvät irvokkaaseen hymyyn;<br />Vie minut, tuuli<br />Vie minut!<br />Ja jossain siellä,<br />missä kukaan ei halua minua<br />ja jossa minä haluan jokaista,<br />on minulla koti<br />Yksinäisyys on minulle viitta<br />aavikko<br />Vetoisa talo jossain korvessa<br />Vain niin minä sen haluan<br />Siis tule jo, tuuli!<br />Yksinäinen kulkuri,<br />ei koskaan missään<br />ja silti aina kaikkialla<br /> Ja minä romantisoin:<br />Jonain päivänä joku koputtaa ovelle<br />nojaa rennosti ovenkarmiin<br />hymyilee, ojentaa käden<br />Ja kun tartun siihen<br />kuva häviää<br />Vain niin minä voin sen ottaa<br />Vain niin minä voin sen <br />itselleni antaa.</p> <br />urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:18475marjutm @ 2008-05-29T18:40:002008-05-29T15:41:56Z2009-04-07T07:52:17ZKirjoitin taas runon<br /><br /> <p class="MsoNormal"><span lang="FI" style="">Tarkkailen yksittäistä kipinää<o:p></o:p><br />minun sisälläni<o:p></o:p><br />Ja aina uutta <o:p></o:p><br />kun edellinen hiipuu<o:p></o:p><br /> tai vain sammuu pois<o:p></o:p><br />Autoja, joiden moottorit<o:p></o:p><br />sanovat ”nyt riitti”<o:p></o:p><br />silloin kun pitäisi ajaa pakoon<o:p></o:p><br /> Minä muistutan niitä autoja vähän<o:p></o:p><br />Sellaisia öitä,<o:p></o:p><br />jolloin ajetaan sammutetuin lyhdyin<o:p></o:p><br />Ja lopulta työnnetään ylämäkeen<o:p></o:p><br />ja ollaan kiitollisia siitä,<o:p></o:p><br /> etteivät sudet tiedä meitä<o:p></o:p><br />Minä tarkkailen kipinää<o:p></o:p><br />ja hetken ajan minä näen<o:p></o:p><br />niin kuin avaruudesta nähdään<o:p></o:p><br /><span style=""> </span>Hah! Ei HYVIN<o:p></o:p><br />Miten nähdään hyvin <o:p></o:p><br />jotain sellaista<o:p></o:p><br /> joka on tosi kaukana?<o:p></o:p><br />Johonkin pitäisi taas päästä<o:p></o:p><br />Hyväillä tuulta<o:p></o:p><br /><span style=""> </span>Laittaa hiusväri päähän<o:p></o:p><br />Kulkea ex-poikaystävien ohi<o:p></o:p><br /><span style=""> </span>incognito<o:p></o:p><br />Ja se poika, jota minä nyt ajattelen,<o:p></o:p><br />ajattelisi minua illalla<o:p></o:p><br /><span style=""> </span>eikä tietäisi nimeäni<o:p></o:p><br />Mutta sillä välin minä voisin<o:p></o:p><br />täyttää laukkuni <o:p></o:p><br />ostaa aurinkolasit<o:p></o:p><br /><span style=""> </span>punata huulet<o:p></o:p><br />Käynnistää auton<o:p></o:p><br />ja lopulta taas työntää sitä<o:p></o:p><br />Niin ja sitten istuttaisiin<o:p></o:p><br /><span style=""> </span>pimenevällä aavikolla<o:p></o:p><br />nuotion loimussa<o:p></o:p><br />Tarkkailtaisiin kipinöitä<o:p></o:p><br />jotka sammuvat yöhön<o:p></o:p><br />niin kuin yksinäinen<o:p></o:p><br />sammuu aavikolle<o:p></o:p><br /><span style=""> </span>Nöyränä?<o:p></o:p><br />Minä en sitä tietenkään tiedä<o:p></o:p><br />Mutta haluaisin ajatella<o:p></o:p><br />sen yksinäisen muuttuvan ravinnoksi<o:p></o:p><br />ja häviävän aavikkohiekan syliin<o:p></o:p><br /> Aamuun mennessä<o:p></o:p></span></p>urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:18339marjutm @ 2008-05-29T12:26:002008-05-29T10:06:08Z2008-05-29T10:06:08ZLuin yöllä sanomalehteä netissä, kun ei nukuttanut ja höpistiin kaverin kanssa mesessä aamuun saakka. Huomio kiinnittyi pienehköön uutiseen, jossa kerrottiin kissan saaneen kaksi rautanuolta päähänsä Ranualla. Poliisi oli sitten tämän kärsivän eläimen joutunut lopettamaan. Nuolet olivat kaivautuneet seitsemän sentin syvyyteen kissan päähän. Just illalla puhuttiin kämppiksen kanssa eläinsuojelulaista, kun televisiosta tuli dokumentti Suomen tilanteesta. Pistää kyllä vihaksi tämä ihmisten piittaamattomuus ja suoranainen julmuus. Vihaan jokaista takapihan isäntää, joka hivelee aseensa piippua iltaisin eikä tajua työntää sitä omaan suuhunsa sen sijaan, että tähtää sillä viatonta luontokappaletta ja vielä painaa liipaisimesta, siis vihaan ihan aidosti. Jos nyt vapaana kulkevia kissoja vaikka vihaa, niin oikea osoite hoitaa homma kotiin on ottaa yhteyttä kissan omistajaan ja jos sitä ei tunne niin sitten kisu kiinni ja poliisilaitokselle. Ai niin, mutta eihän se oo niin KIVAA! Koska mistäpä ihminen saisi enemmän voimaa kuin eläimen kiduttamisesta.<br /><br />Mä en pysty ymmärtämään ihmisiä, joilla ei riitä myötätuntoa kuin itselle. Mä en pysty ymmärtämään julmia ihmisiä. En ymmärrä sitä, että ihminen liipaisimesta painaessaan voi tuntea mielihyvää. Siis puhutaan nyt kuitenkin toisen lemmikkieläimen tappamisesta eikä mistään metsästyksestä, ymmärtänette sen. Mutta kuka on niin tyhmä, että metsästää kissan ja vieläpä sellaisella välineellä, että se hoippuu rautanuolet päässään pitkin Ranuan keskustaa alleviivaamassa ihmisen kusipäisyyttä? Toivottavasti on ampuja itsestään ylpeä. Onhan se nyt helvetin hieno saavutus osua niin pieneen eläimeen kuin lemmikkikissa. Ei menneet vuodet aseenkantajana hukkaan.<br /><br />Tuli mieleen viimetalvinen uutinen, joka kuohutti mua vähän samalla tavalla. Nimittäin se, miten moottorikelkalla (vai oliko niitä useampi, en muista enää) oli ajettu kahta ilvestä takaa järven jäällä kunnes toinen oli nääntynyt kuoliaaksi. Toinen oli sitten armollisesti päästetty pakoon. Näille ihmisille mä toivon sitä, että joutuvat joskus henkensä hädässä juoksemaan pakoon kunnes kuolevat suorilta jaloilta. Vaikka mikäs pahan tappaisi. Ilveshän varmaan vielä kiipeäisi puuhun, jos takaa-ajo olisi edes ollut reilu ja suoritettu jossain muualla kuin aukealla järven jäällä. Tai edes sillä tavalla reilu. Mä en vaan tajua, mikä ihmisiin menee, kun niiden tarvitsee kiusata eläimiä aikansa kuluksi. Saako siitä jotain mielihyvää? Itse revin pienenä joltain hyttyseltä siivet tai jotain ja mulla on siitä suunnilleen vieläkin huono omatunto. Enkä halua mitenkään uskoa, että mun empatiakykyni olisi jotenkin ylikehittynyt.<br /><br />Voi kunpa mä tietäisin, mitä mä voisin tehdä helpottaakseni kaikkea tätä kärsimystä tässä maailmassa. Voi kunpa ihminen oppisi kunnioittamaan elämää kaikkialla, kunpa ihminen oppisi armollisuutta. Kunpa todellakin jokainen julma ihminen kohdistaisi julmuutensa ainoaan oikeaan osoitteeseen - itseensä. Ja mielellään niin, että hänestä jäisi jäljelle vain vastenmielinen ruumis ja kasvava verilammikko lattialla. Koska siihen mä piirrän ymmärrykseni rajan ja siihen se raja myös jää.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:17218marjutm @ 2008-05-22T18:29:002008-05-22T15:56:06Z2008-05-24T22:18:33ZOlen tullut siihen tulokseen, että Gösta Sundqvist oli nero mies, joka kuoli aivan liian aikaisin. Nämä sävellykset ovat pääasiallisesti loistokkaita ja ei edes haittaa, vaikka osa erityisen hyvistä on pilattu liialla soitolla jossain Radio Novassa, koska noita hyviä on yksinkertaisesti niin paljon. On sääli, että ihmiset tuntevat vain jonkun Teuvo maanteiden kuninkaan, kun Leevit tekivät niin käsittämättömän monipuolista musiikkia. Kaikesta kyllä kuulee aina, että on Leevien biisi kyseessä ja en voi kerta kaikkiaan sietää niitä tribuuttilevyn biisejä, mitä olen kuullut, koska Leevien biisi ei ole enää Leevien biisi jos se ei kuulosta vähän vinksahtaneelta. Gösta oli myös hyvä sanoittaja, nämä biisit eivät ole luokkaa kun tyttö kohtaa pojan, vaan pikemminkin jotain siitä, kun aikapoika haluaisi kohdata hellän ja pehmeän naisen, ja oikeastaan heti tuon sanottuani haluaisin vetää kaiken sanomani takaisin, koska tuokin on vain yksi (kenties kuitenkin merkittävä) teema Leevien biiseissä. Mutta on niitä biisejä, joissa kannetaan huolta luonnostamme, niin kaikesta elollisesta tällä pallolla kuin ihmisluonnostakin ja monia muita.<br /><br />Ja kyllä vain, mulle saa tulla lässyttämään, että ihanko itse keksit, että Gösta oli nero ja että se kuoli liian aikaisin. Sen kun! Mä olen löytänyt Leevit joskus 14-vuotiaana ja hylännyt tai pikemminkin unohtanut ne moneksi vuodeksi aikuisuuden kynnyksellä ja vasta oikeastaan tältä musiikilliselta pohjalta, mikä mulle nyt on kertynyt, pystyn aidosti arvostamaan näiden biisien monisärmäisyyttä. Tää on paikoin kymmenen- tai satakertaisesti parempaa kuin melkein mikä tahansa indiepopnössöily, mitä sentään rakastan tällä hetkellä yli kaiken. Ja just sen takia tää on niin hyvää, että yksikään biisi ei ole täysin samasta puusta veistetty. Tulkaa sanomaan mulle, että olette tienneet aina, että Gösta on nero niin mä voin tarjota jonkun Ässä Mix -tikkarin hyvästä suorituksesta. <br /><br />Mulle suomen kieli on aina ollut jotenkin pyhää ja mua ahdistaa ihan hirveästi välillä kuunnella näitä "mun sydämellä on kypärä" ja mainittakoon vielä ikuisena inhokkinani muutaman kesän takainen "tää rakkaus ei oo pysyvää, tää rakkaus on ohimenevää". Vau! Pöytä ei ole lyhyt, se on pitkä. En ole surullinen, olen iloinen. Laku oli mennyt kovaksi, se ei ollut enää pehmeä. Älkää oikeasti viitsikö naurattaa. <br />Äidinkieltä on kuitenkin tietääkseni opetettu koulussa ihan kaikille. Ja jos ei ole omaperäistä sanottavaa, niin en voi mitenkään uskoa, että missään työvoimatoimiston ammatinvalintakokeessa on just sitä sanoittajaa tarjottu vaihtoehdoksi. "Mikäs sua niin kuin kiinnostaisi?" "Öö... Mä tiiä." "No mutta. Tuossa on nuotit, sanoita vaikka tää biisi."<br /><br />Ja siis se einari epätoivo, joka sai ne nuotit käteen työvoimatoimistossa, ei tainnut olla Gösta Sundqvist;<br /><br />Tuuleen hukkuu huuto joutsenen<br />kaatuu kelohonka ryskyen<br />lumihuntuun peittyy maa<br />valkoviittaan kietoo sulhastaan<br />surumetsien talvimorsian.<br /><br />Pistäkää paremmaksi ja tarjoan teille vaikkapa pehmeän lakupatukan, joka ei siis ole kova. urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:14387marjutm @ 2008-05-01T17:08:002008-05-01T14:15:38Z2008-05-01T14:15:38ZKuunneltiin viime yönä viiden aikaan Matti Johannes Koivua. Kalatehdas-nimisessä biisissä lauletaan "sulta ei puutu mitään". Tuli kamalan hyvä mieli, kun tajusi miten totta tuo on. Olin nukahtanut illan aikana ja kun yöllä heräsin, ei kotona ollut enää ketään ja vasta pienen psyykkaamisen ja soittokierroksen jälkeen lähdin uudestaan liikenteeseen ja hyvä niin! Päädyttiin kivaan baariin ystävän kanssa, kello oli lähemmäs puoli kaksi yöllä, ystävä joi ananasmehua ja mä tilasin gin tonicin. Ihmeteltiin sitä, että vappu tuntuu olevan se päivä, jolloin toisiin ihmisiin saa koskea ilman lupaa. Miehet roikkuivat meidän yllä, lääppivät, halailivat, työnsivät päänsä meidän keskusteluun. Palasivat, palasivat, palasivat aina vaan. Alakerrassa oli naamiaiset. Meidän ohi käveli Liisa Ihmemaassa -pelikortti, morsiamia, meksikolaisia, kasakoita... Paikalle tuli myös kämppis ja meidän kavereita ja jatkettiin juomista hyvillä mielin siellä pelikortin ja muiden naamioituneiden seassa. Iloittiin ja fiilisteltiin sitä, että asiat ovat niin hyvin, että yö oli niin lämmin meitä kohtaan. Myöhemmin yöllä lyötiin kättä päälle, ettei ensi vappua vietetäkään Suomessa.<br /><br />Mutta siis yöllä tultiin kotiin kämppiksen ja yhden kaverin kanssa, syötiin jäljelle jääneitä ruokia, kuunneltiin musiikkia, mietittiin millaista on elämä Uudessa-Seelannissa, millaiset ihmisten verkostot sinne on muotoutuneet, ollaanko me ensi keväänä osa sitä seittiä siellä? Keitä me tunnetaan vuoden päästä? Ja mikä parasta, tää mun ystävä, jonka kanssa lähdin baariin herättyäni keskellä yötä, on lähdössä samalle suunnalle samoihin aikoihin!<br /><br />Tänään mulle kerrottiin vitsi. Se kuuluu näin:<br />Oli äiti, jolla oli kaksi lasta, toinen optimisti ja toinen pessimisti. Kerran äiti päätti tehdä kokeen ja sulki pessimistisen lapsensa huoneeseen, joka oli täynnä kaikkia mahdollisia leluja ja muuta tekemistä. Optimistisen lapsensa äiti puolestaan sulki huoneeseen, jossa oli valtava kasa paskaa ja lapio. Jonkin ajan kuluttua äiti päätti käydä katsomassa, miten lapsilla menee. Pessimistinen lapsi mökötti nurkassa suupielet alaspäin vääntyneinä ja valitti, ettei ole mitään kivoja leluja eikä ylipäänsä mitään tekemistä ja että on ollut tosi tylsää. Optimistinen lapsi puolestaan lapioi paskakasaa hiki hatussa ja antoi selitykseksi sen, että kun kerran on niin paljon paskaa, niin jossain sen kasan alla täytyy olla poni! <br /><br />Jotenkin palataan taas alkuun. Kaikkea tätä täytyy kunnioittaa valtavasti. Multa ei puutu mitään.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:13813Alkuvuoden tapahtumia2008-04-27T23:35:50Z2008-05-05T13:15:10ZAjattelin listata kaikkia kulttuurijuttuja, missä oon nyt alkuvuonna käynyt tai mitä oon nähnyt. Nää ei tule humalatilasta johtuen järjestyksessä.<br /><br />LEFFAT<br />Little Miss Sunshine<br />Bottle Rocket<br />The Royal Tenenbaums<br />Rushmore<br />Totoro<br />Kissojen valtakunta<br />Madagascar<br />Peltirumpu<br />9 Songs<br />Varjoja paratiisissa<br />The Bourne Identity<br />The Bourne Supremacy<br />The Bourne Ultimatum (Medusan sinetti)<br />The day after tomorrow<br />Harry Potter ja Viisasten kivi<br />Harry Potter ja Salaisuuksien Kammio<br />Harry Potter ja Azkabanin Vanki<br />Harry Potter ja Liekehtivä Pikari<br />Harry Potter ja Feeniksin Kilta<br />The Simpsons Movie<br />Menetetty Maa<br />There Will Be Blood<br />Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?<br />Juno<br />Persepolis<br />The Life Aquatic with Steve Zissou<br />Kultainen kompassi<br />Control<br />I'm Not There<br />The Queen<br />Shrek 1<br />Shrek 2<br />Shrek 3<br />Casino Royale<br />Be Kind Rewind<br />Babe - urhea possu<br />Babe suurkaupungissa<br />Zodiac<br />Musta jää<br />Paha maa<br />Free Jimmy<br />Saksikäsi Edward<br />Deuce Bigalow: Male gigolo<br /><br />KEIKAT<br />The Fall<br />The Bats<br />Peanut Butter Wolf<br />Heavy Trash<br />Low<br />Kiki Pau<br />Rufus Wainwright (soolo)<br />Pikku Kukka<br /><br />TEATTERI JA TANSSI<br />Peltirumpu<br />Kohti<br />Pieni Merenneito<br />Les Naufragées<br />Polaris<br />Valtuusto<br />Särkyy vaaran uhatessa<br />Situation Room<br /><br />KIRJAT<br />Harry Potter ja viisasten kivi<br />Harry Potter ja salaisuuksien kammio<br />Harry Potter ja Azkabanin vanki<br />Harry Potter ja liekehtivä pikari<br />Harry Potter ja Feeniksin kilta<br />Harry Potter ja kuoleman varjelukset<br />Dharmapummit<br />Viesti oikeiden ihmisten maailmasta<br />Aikamatkustajan vaimo<br />Loppuunkäsitelty<br /><br />Ainakin tuollaisia tuli nyt äkkiseltään mieleen. Tuntuu, että on ollut kulttuurintäyteinen alkuvuosi. Tästä on hyvä jatkaa!<br /><br />*päivitetty 05.05.08urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:11247Prinssi Rohkea ja elämän tarkoitus2008-04-19T14:14:27Z2008-04-19T14:14:27ZNoita kommentteja tuli muuten mun hiuksista enemmänkin: tädin lisäksi olen myös poika ja prinssi ja lisäksi kysyttiin, olenko itse leikannut itselleni nämä hiukset :) Musta nää on siis just hyvät!<br /><br />Sen lisäksi, että olen muuttunut prinssiksi, olen myös unessani löytänyt eräänlaisen Sangri-Lan. Sinne pääsi, jos sai facebookin (! tähän on tultu!) kautta viestin, jossa oli linkki, jota klikkaamalla joutui eräänlaiseen taloon tai valkoiseen tehdaskompleksiin (tulee vähän Bruce Almighty mieleen), jossa ei voinut olla mitään muuta kuin onnellinen ja rauhallinen. Se paikka oli täysin ajasta irrallinen eikä siis sijainnut missään maan päällä, mutta sinne pääsi aina uudestaan klikkaamalla sitä linkkiä ja pois sai lähteä milloin halusi. Aika myös kulki siellä eri tahtia kuin täällä maan päällä eli itse olin ollut pisimmillään kolme Sangri-La -päivää siellä, niin maasta tullut ystäväni tiesi kertoa että olin ollut sieltä kaksi päivää poissa siihen mennessä. Usein kävinkin maassa nukkumassa yön yli ja sitten takaisin tuohon onnelaan. Mikään ei erityisesti siellä ollut kovin henkistä, paitsi se tieto, että siellä sai olla aivan rauhassa. Oma kaninkolo siis oli se. Semmoisen rauhan kun saisi itseensä, mikä mulla siellä Sangri-Lassa oli, niin olisivat asiat aika hyvin.<br /><br />Tänään on ollut kamala darrapäivä, joka jatkuu yhä. Pystyn juuri ja juuri istumaan tässä tietokoneella, mutta voimia se kyllä vaatii. Taas kerran herää kysymys, pitäisikö vaan lopettaa juominen kokonaan... Vaikka kai sen nyt olisi jo lopettanut, jos voisi.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:10701marjutm @ 2008-04-17T10:00:002008-04-17T07:07:48Z2008-04-17T07:07:48ZHeräsin ja luin sähköpostit. Spämmääjät ovatkin nykyään kehitelleet vaikka mitä tällaisen tavallisen ihmisen pään menoksi. Tällä kertaa parhaan otsikkorivin palkinnon voitti teksti "we caught you naked, marjut!" Aa! Spämmääjät asunevat siis vastapäisessä talossa, sillä en koskaan jaksa vetää väkivalloin verhojani kiinni kun vaihdan vaatteet, vaan luotan siihen ettei minua kukaan jaksa katsella kovin pitkään. Harmi vaan, etten jaksanut avata tuota sähköpostia, kun otsikossakin luvattiin kuitenkin oikein videomateriaalia tästä minun alastomuudestani. Tästä ajatusleikistä tulikin mieleeni eräs tuttavani, joka on riittävän spontaani ja utelias, jonka johdosta hän soitti kerran Yhdysvaltoihin saakka, koska surffatessaan netissä hänen näytölleen hyppäsi "onnea! olet voittanut Havaijin-matkan!" -pop-up. Siellä toisessa päässä oltiin kai oltu aika hämillään tästä yhteydenotosta. Mutta mitäs laittoivat puhelinnumeronsa tuohon pop-upiin. Eikä sitä matkaa tietysti koskaan tullut. Minua ei sentään oma alastomuuteni niin paljon kiinnosta, että soittelisin näille markkinamiehille :-) Nyt kahville ja uuteen päivään jee!urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:10144marjutm @ 2008-04-16T11:16:002008-04-16T08:30:38Z2008-04-16T08:30:38ZHei apua! Miten mä oon nyt ihan haksahtanut taas Kate Bushiin? Kuuntelen sitä ihan ekstaasissa.<br /><br />Tänään illalla Situation Roomia katsomaan. Tällä viikolla on melkein joka päivä jotain kulttuuria tiedossa. Illalla myöhään ehkä keikalle. Jee.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:9041marjutm @ 2008-04-11T00:51:002008-04-10T22:01:52Z2008-04-10T22:01:52ZHeh. Hyvä että mä tänään aloin sitten taas katsoa tuota Turun Taideakatemian valintaopasta että pitäisikö sittenkin hakea sinne. No, hakuaika päättyy huomenna ja en varmaankaan ole menossa junalla viemään tuota lomaketta yhtään mihinkään. Ensi vuonna varmaan sitten taas... Ja onhan tässä tätä tekemistä vaikka millä mitalla tiedossa, että siinä mielessä ihan turha valittaa. Kun saisi näitä ekoja tutkintoja ensin pakettiin niin voisi sitten lähteä sitä kolmatta yrittämään. Tämmöistä se elämä on kun ei tiedä mitä haluaa tehdä.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:6315Minne mennä2008-03-28T10:40:16Z2008-03-28T10:40:16ZMiten sitä saattaa istua jossain ikkunalaudalla ja luulla kaiken sen pysähtyneisyyden keskellä olevansa menossa johonkin. Kai sitä eläytyy niihin kadulla kulkeviin, jotka eivät tiedä joutuneensa päämäärättömän samastumisen kohteeksi. Tuo mies popliinitakissa menettää henkilöllisyytensä, koska minä tiedän paremmin hänen kohdatessaan naapurin rouvan. Ja miten sitä onkin niin viehättynyt sellaisista asioista kuin hatun nostaminen ja käsikynkässä kävely, tai ainakin jos saan tarkkailla niitä turvallisen välimatkan päästä. Minä olen etäällä, mutta enemmän läsnä kuin koskaan omassa elämässäni. Missä minä elän? <br /><br />Ja mitä on se kaikki puhe kiinnittymisestä ja jaksamisesta? Miten voi olla niin hienoa, että jaksaa juosta maaliin saakka tai suunnistaa oikeaan paikkaan ennen muita? <br /><br />Miten käy niille, jotka päättävät pysähtyä kesken juoksun tai jotka eivät koskaan löydä perille? Kuka heitä tarkkailee?urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:4941täällä taas2008-03-18T20:18:59Z2008-03-18T20:18:59ZOlipa lihottava matka. <br /><br />Muita kuulumisia myöhemmin.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:4102iänkaikkinen päänsärky2008-03-05T14:59:39Z2008-03-05T14:59:39ZJotenkin taas ei mikään asia mene niin kuin mun mielestä pitäisi.<br /><br />Särkee päätä kolmatta tai neljättä päivää, en pidä enää lukua.urn:lj:livejournal.com:atom1:marjutm:2955Musiikkia ja olutta2008-02-27T11:51:59Z2008-02-27T11:51:59ZNo niin. Nyt olen sitten hurahtanut olueen ja viskiin. Ja ilmeisesti myös Markku Peltolan musiikkiin. Hm. Joka tapauksessa oluista mainittakoon suomalaisten pikkupanimoiden tummat oluet, joita on nyt tullut maisteltua. Viimeksi join tamperelaista Pikkumustaa, joka oli sangen kevyttä ja silti koin jonkinlaisen Rottatouille-kokemuksen, kun jo yhden siemauksen jälkeen matkustin ajassa taaksepäin niihin kesäpäiviin, jolloin saunoimme mökillä ja isä heitti kiukaalle olutta. Maku oli aika täsmälleen sama kuin se tuoksu, minkä kiville palava olut saa aikaiseksi. Mutta korostettakoon, että kyseinen juoma oli mielestäni oivallista ("tylsää", sanoivat seuralaiset tosin) kiireettömästi nautittavaksi. Helppoa juotavaa kyllä ilman sen suurempia yllätyksiä, mutta oivallista kaikki tyynni.<br /><br />Viskeistä puhun sitten myöhemmin. Olen niiden osalta tullut kyllä siihen tulokseen, että viski on kuninkaallista juomaa sen yllätyksellisyyden ja maun monien vivahteiden vuoksi. <br /><br />Niin ja Markku Peltolan musiikki. Miten en ole koskaan ennen törmännyt siihen? Taitaa olla aika pitkälti parasta mitä olen kuullut ehkä vuoteen. <br />Palaan.